Trap ja skeet ovat kaksi tunnetuinta haulikkolajia, ja ne näyttävät sivusta katsottuna helposti samalta: oranssi kiekko lentää ja ampuja yrittää osua siihen. Lajit eroavat kuitenkin toisistaan radan, kiekkojen lentoratojen, ampuma-asennon ja myös välineiden osalta. Tästä artikkelista aloittelija, metsästäjä tai lajia vaihtava ampuja näkee, mikä trapissa ja skeetissä on erilaista ja millainen haulikko kumpaankin kannattaa hankkia.
Trapin ja skeetin perusero yhdellä silmäyksellä
Trapissa kiekot lentävät ampujasta poispäin. Skeetissä ne lentävät sivuttain ampujan edestä ja risteävät radan keskellä. Lajien kaikki muut erot johtuvat tästä yhdestä asiasta.
Olympiatrapissa heittimet on sijoitettu kaivantoon ampumapaikkojen eteen. Heittimiä on 15, ja ampumapaikkoja on viisi. Kiekko lähtee kaivannosta matalana ja nousevana, ja sen kulma ja korkeus vaihtelevat, joten ampuja ei voi tietää etukäteen, mihin suuntaan se lähtee. Kiekkoon saa ampua kaksi laukausta.
Skeet-radalla on kaksi tornia: korkea torni (high house) vasemmalla ja matala torni (low house) oikealla. Ampumapaikkoja on kahdeksan, ja ne on sijoitettu puoliympyrän muotoon tornien väliin. Kiekkojen lentoradat pysyvät joka kerta samoina, mutta skeetissä kiekkoon saa ampua vain yhden laukauksen. Lisäksi lajiin kuuluu tuplia, joissa kummastakin tornista lähtee kiekko samaan aikaan.
Ampuma-asento ja lajien vaativuus
Trapissa ase on poskella jo ennen kuin ampuja huutaa kiekon. Hän katsoo valmiiksi kaivannon yli, ja hänen aikansa riittää yleensä alle sekunnin mittaiseen reaktioon. Kiekko kuitenkin loittonee koko ajan, joten aikailu kostautuu nopeasti. Toinen laukaus ammutaan jo selvästi kauempaa.
ISSF-skeetissä ase pidetään ala-asennossa siihen asti, että kiekko tulee näkyviin. Perän on oltava lantion kohdalla, ja kiekko voi lähteä 0-3 sekunnin viiveellä. Ampujan täytyy siis nostaa ase, viedä se kiekon lentolinjalle ja laukaista yhdellä sujuvalla liikkeellä. Skeetissä ennakko on paljon suurempi kuin trapissa, koska kiekko kulkee sivuttain.
Moni aloittelija pitää trappia skeetiä helpompana, koska kiekko näyttää lentävän ”suoraan pois”. Se on yleinen väärinkäsitys. Trapin kiekkoja ei voi ennustaa, ja ne pienenevät nopeasti, kun taas skeetin lentoradat ovat aina samat ja ne voi opetella. Kokemus näyttää, että radalla 2-3 kertaa käynyt aloittelija saa yleensä nopeammin osumia skeetissä, mutta sarjojen täydet tulokset ovat kummassakin lajissa yhtä vaikeita.
Haulikko trapiin ja skeetiin – mitä eroa välineissä on
Molemmissa lajeissa käytetään lähes aina päällekkäispiippuista haulikkoa, jonka kaliiperi on 12/70. Ase on kuitenkin rakennettu kummassakin lajissa hieman eri tavalla.
Trap-haulikko on yleensä raskaampi, ja sen piiput ovat pitkät, tavallisesti 76-81 cm. Perä on korkea, jotta haulikuvio osuu tähtäyspisteen yläpuolelle (esimerkiksi 70/30), koska kiekko on ammuttaessa aina nousussa. Supistukset ovat tiukat, alapiipussa tavallisesti 3/4 ja yläpiipussa täysi, sillä laukaukset ammutaan noin 30-40 metrin päähän.
Skeet-haulikko on kevyempi ja kääntyy nopeammin. Sen piiput ovat 71-76 cm pitkät, ja supistukset ovat avoimet, joko skeet tai sylinteri, koska kiekko ammutaan yleensä 15-25 metrin päästä. Laajempi haulikuvio antaa enemmän anteeksi kuin tiukka.
Hintaluokat menevät suunnilleen näin:
– Käytetty perustason päällekkäishaulikko vaihtosupistuksilla: noin 800-1 500 €
– Uusi harrastajatason ase, esimerkiksi Beretta 690-sarja tai Miroku MK38: noin 2 000-3 500 €
– Kilpatason ase, esimerkiksi Beretta DT11 tai Perazzi MX8: yleensä yli 8 000 €
Haulikoiden toimintatapoja on käsitelty tarkemmin artikkelissa hauliaseen toiminnasta. Kiekkoammunnassa näkee jonkin verran myös puoliautomaatteja, mutta lähes kaikki valitsevat päällekkäisaseen, koska siinä voi käyttää kahta eri supistusta ja ase on helppo osoittaa turvalliseksi avaamalla se.
Yksi ase molempiin lajeihin – toimiiko se?
Toinen yleinen myytti väittää, että lajit vaativat ehdottomasti kaksi eri asetta. Aloittelija pärjää hyvin yhdellä niin sanotulla sporting-haulikolla, jonka piiput ovat 76 cm pitkät ja joissa on vaihtosupistukset. Skeetiin vaihdetaan avoimet supistukset ja trapiin tiukat, ja vaihtoon menee noin minuutti.
Lajiaseesta on hyötyä vasta, kun tulokset alkavat vakiintua ja ampuja keskittyy vain toiseen lajiin. Ase kannattaa vaihtaa yleensä vasta 2-3 harrastusvuoden jälkeen, kun ampuja tietää, mitä hän aseelta haluaa.
Aseen istuvuus vaikuttaa tuloksiin enemmän kuin piipun pituus. Kun perä on liian pitkä tai kampa liian matala, kiekot menevät ohi jatkuvasti, eikä ampuja ymmärrä syytä. Asiaan perehtynyt myyjä tarkistaa istuvuuden ennen kauppaa. Perän sovittamisesta voi lukea lisää artikkelista aseen sovituksesta ampujalle.
Patruunat ja muut varusteet
ISSF-lajeissa haulikuorman yläraja on 24 g ja haulikoon yläraja 2,5 mm. Harjoituspatruunat (24 g, haulikoko 7,5 tai 8) maksavat noin 7-10 € rasialta, jossa on 25 patruunaa. Rata perii yleensä 25 kiekon sarjasta lisäksi 5-10 €. Yhden harjoitussarjan hinta on siis noin 15-20 €. Patruunatyypeistä ja haulikoista kerrotaan enemmän artikkelissa hauliasepatruunoista.
Kuulonsuojaimet ja suojalasit ovat pakolliset, ja ne vaaditaan useimmilla radoilla jo sääntöjen perusteella. Patruunoita varten tarvitaan ampumaliivi tai patruunalaukku. Keltaiset tai oranssit linssit auttavat erottamaan kiekon pilvisellä säällä ja metsää vasten, mikä on tavallista monilla suomalaisradoilla esimerkiksi Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa.
Luvat ja harrastuksen aloittaminen
Haulikon hankkimiseen tarvitaan poliisin myöntämä hankkimislupa. Metsästäjä voi perustella lupahakemuksen metsästyksellä, jos hän on suorittanut metsästäjäntutkinnon ja maksanut riistanhoitomaksun. Jos käyttötarkoitus on urheiluammunta, harrastus on yleensä osoitettava ampumaseuran jäsenyydellä ja harjoituskerroilla. Lupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti, joten oman tilanteen vaatimukset kannattaa kysyä suoraan poliisilta.
Lajia voi kokeilla ilman omaa asetta. Monen Suomen Ampumaurheiluliittoon kuuluvan seuran radalla ase on lainattavissa valvotusti esittelypäivinä. Tämä on järkevin tapa aloittaa: kun ampuja on käynyt radalla 5-10 kertaa, hän tietää, kumpi laji häntä kiinnostaa. Suomessa on lajissa pitkät perinteet, ja Satu Mäkelä-Nummelan olympiakulta trapissa Pekingissä vuonna 2008 toi lajille paljon uusia harrastajia.
Kun ase on hankittu, laki edellyttää säilyttämään sen lukitussa asekaapissa tai muussa hyväksytyssä tilassa. Matkoilla radalle ase kuljetetaan lukitussa laukussa tai kotelossa purettuna tai lukitussa tilassa.
Yleisimmät virheet trapissa ja skeetissä
Liian tiukka supistus skeetissä. Moni metsästäjä tulee radalle sorsahaulikolla, jonka supistus on täysi, ja kiekot jäävät ehjiksi, vaikka linja on oikea. Kun supistukseksi vaihdetaan sylinteri, tulos voi parantua 5-8 kiekkoa sarjassa.
Pää nousee irti poskelta. Trapissa ampuja nostaa usein päätään nähdäkseen, osuiko hän. Laukaus menee silloin yli, koska silmä toimii tähtäimenä.
Ennakko jää vajaaksi. Skeetin keskipaikoilla (4 ja 8) ampuja pysäyttää aseen helposti laukaisun hetkellä, ja haulit menevät kiekon taakse. Ase on pidettävä liikkeessä vielä laukauksen jälkeenkin.
UKK
Kumpi lajeista sopii paremmin metsästäjälle?
Trap muistuttaa enemmän pois lentävän riistan, kuten kanalintujen tai jäniksen, ampumista. Skeet harjoittaa ohi lentävien vesilintujen ampumista. Metsästäjälle kumpikin laji on hyödyllinen.
Voiko metsästyshaulikolla ampua trappia tai skeetiä?
Voi, jos ase on 12/70-kaliiperinen ja siihen saa sopivat supistukset. Harjoittelu onnistuu tavallisella metsästysaseella, mutta raskaalla metsästyskuormalla ampuminen on rasittavaa ja tulee kalliiksi.
Paljonko harrastuksen aloittaminen maksaa?
Jos ase hankitaan käytettynä, se maksaa noin 800-1 500 €. Lisäksi tarvitaan asekaappi, kuulonsuojaimet ja suojalasit sekä seuran jäsenmaksu. Harjoitussarjat maksavat noin 15-20 € kappaleelta.
Yhteenveto
Trapissa kiekot lentävät poispäin, kulmat vaihtelevat ennalta arvaamattomasti, ase on poskella jo valmiiksi ja kiekkoon saa ampua kaksi laukausta. Skeetissä kiekot lentävät sivuttain aina samoja ratoja, ase nostetaan ala-asennosta ja jokaiseen kiekkoon saa ampua vain yhden laukauksen. Aloittelijalle riittää yksi hyvin istuva päällekkäishaulikko vaihtosupistuksilla. Kannattaa siis ensin kokeilla molempia lajeja seuran radalla, varmistaa aseen istuvuus ja vasta sen jälkeen hankkia lajiase.