Ilma-aseammunta kotona – turvallinen taustasuoja

Ilma-aseammunta kotona – turvallinen taustasuoja

Ilma-aseammunta kotona on yksi helpoimmista tavoista pitää ampumataito yllä talvella, kun ulkoradalle ei viitsi lähteä räntäsateessa. Tämä artikkeli on ilmakiväärin tai ilmapistoolin omistajalle, joka haluaa ampua omassa kodissaan, autotallissa tai varastossa niin, ettei luoti päädy seinään, ikkunaan tai kenenkään silmään. Hyöty on suora: oikein rakennettu taustasuoja tekee kymmenen minuutin iltaharjoittelusta turvallista ja säästää kalliilta korjauksilta.

Taustasuoja ei ole sisustusvalinta. Se on se osa harjoituspaikkaa, joka ratkaisee, pysähtyykö 4,5 mm luoti hallitusti vai lähteekö se kimmokkeena takaisin ampujaa kohti.

Mitä laki sanoo ilma-aseella ampumisesta

Ennen kuin ensimmäistäkään taulua ripustetaan, kannattaa tarkistaa lainsäädännön rajat. Ilma-ase ei ole perustehoisena luvanvarainen samalla tavalla kuin ruutiase, mutta sen hallussapitoon ja käyttöön liittyy ikärajoja ja rajoituksia. Tehokkaimmat ilma-aseet voivat lisäksi kuulua aselain tiukemman sääntelyn piiriin. Perusasiat on koottu artikkeliin ilma-aseet ja niiden käyttö Suomessa.

Järjestyslaki rajoittaa ampumista taajamassa ja yleisillä paikoilla. Omassa asunnossa tai omalla tontilla ampuminen on eri asia, mutta silloinkin vastuu on kokonaan ampujalla: luoti ei saa poistua omasta tilasta, eikä ammunta saa aiheuttaa vaaraa tai kohtuutonta häiriötä naapureille. Kerrostalossa myös taloyhtiön järjestyssäännöt voivat rajoittaa toimintaa. Jos tilanteesi on tulkinnanvarainen, esimerkiksi rivitalon piha-alue tai yhteinen varastotila, kysy suoraan oman alueesi poliisilaitokselta. Yleinen ohje ei korvaa viranomaisen kantaa.

Alaikäisen ampuessa vastuu on huoltajalla, ja ammunnan pitää tapahtua aikuisen valvonnassa.

Myytti: pahvilaatikko ja vanha matto riittävät

Yleisin väärinkäsitys on, että ilma-aseen luoti on niin heikko, että mikä tahansa pehmeä pinta pysäyttää sen. Totuus on toinen. Tavallinen 10 metrin kilpailuilmakivääri tuottaa noin 7,5 joulen liike-energian, ja vapaa-ajan jousi-ilma-aseet, kuten monet Gamon ja Hatsanin mallit, voivat ylittää tämän selvästi. Tuollainen luoti läpäisee pahvilaatikon, ohuen vanerin ja kipsilevyn vaivatta.

Pahvilaatikko toimii korkeintaan muutaman kymmenen laukauksen ajan. Sen jälkeen keskelle syntyy reikä, ja seuraava luoti jatkaa matkaa suoraan taustaseinään. Matto on vielä petollisempi: kun se roikkuu vapaasti, se antaa periksi, mutta kun se nojaa betoniseinään, luoti voi kimmota.

Kimmoke on kotiammunnan todellinen vaara. Kova, sileä pinta kuten betoni, tiili, laatta tai metallilevy suorassa kulmassa palauttaa luodin yllättävän usein takaisin ampujan suuntaan.

Turvallinen taustasuoja kotiin – vaihtoehdot ja hinnat

Toimiva ratkaisu perustuu kahteen periaatteeseen: luoti pysähtyy hallitusti, ja kaikki mikä ei osu taustasuojaan, pysähtyy toiseen kerrokseen ennen seinää.

Metallinen luotisieppari on perusratkaisu. Kunnollisessa siepparissa on vino takalevy, joka ohjaa luodin alas keräysaltaaseen sen sijaan, että se kimpoaisi suoraan takaisin. Valmiita siepparit maksavat tyypillisesti 20-60 €, ja niitä löytyy muun muassa Gamolta ja Umarexilta. Valikoimaa voi vertailla esimerkiksi luotisieppareiden ja taulujen tuotealueella.

Äänenvaimennettu sieppari on hyödyllinen kerrostalossa. Jos siepparin takalevyn eteen laitetaan muutaman sentin kerros kittiä tai tiivistysmassaa, metallinen kilahdus vaimenee huomattavasti, ja luodit jäävät massaan. Massa pitää vaihtaa, kun siihen kertyy lyijyä.

Toisen kerroksen suoja on se, mikä erottaa harkitun ratkaisun huolimattomasta. Siepparin taakse ja ympärille kannattaa asettaa esimerkiksi 18-22 mm vaneri tai paksu kuitulevy noin 1 x 1 metrin kokoisena, ja vapaasti roikkuva paksu kangas sen eteen. Roikkuva kangas syö ohilaukausten energian, ja levy pysäyttää loput.

Halvin toimiva kokonaisuus maksaa noin 40-80 €. Kilpaharjoitteluun tähtäävällä ampujalla, joka ampuu satoja laukauksia viikossa, raskaampi sieppari ja sähköinen tai paperinen taulujärjestelmä nostavat hinnan helposti 150-400 €:oon.

Näin rakennat ampumapaikan askel askeleelta

Kokenut ampuja aloittaa paikan valinnasta, ei välineistä. Kysymys kuuluu: mitä on taustasuojan takana, jos kaikki muu pettää?

1. Valitse ampumasuunta. Ammu kohti ulkoseinää tai kantavaa väliseinää, jonka takana ei ole ihmisiä. Ei koskaan kohti ikkunaa, ovea tai seinää, jonka takana on lastenhuone tai naapurin asunto.

2. Mittaa matka. Kilpailumatka on 10 metriä, mutta kotona 5-7 metriä on tavallinen ja täysin käyttökelpoinen asentoharjoitteluun. Pidempi matka tarkoittaa suurempaa riskiä osua siepparin ohi.

3. Rajaa tila. Ampumalinjalle ei saa päästä kukaan ammunnan aikana. Lukitse ovi tai sovi selvät säännöt perheen kanssa.

4. Asenna sieppari silmien korkeudelle ampuma-asennosta ja tarkista, ettei luodin lentorata kulje lampun, kirjahyllyn tai kattopalkin läheltä.

5. Testaa ensin. Ammu kymmenen laukausta ja tarkista sieppari, levy ja ympäristö. Jos löydät jälkiä siepparin ulkopuolelta, siirrä ammuntaa lähemmäs tai suurenna suoja-aluetta.

Yleisimmät virheet kotiammunnassa

Ensimmäinen virhe on kimmokkeiden aliarviointi. Varastossa betoniseinään ruuvattu ohut metallilevy suoraan ampumalinjaan nähden on huonompi kuin ei mitään, koska se palauttaa luodin lähes varmasti. Levyn pitää olla vinossa tai sen edessä pitää olla energiaa syövä kerros.

Toinen virhe on silmien suojaamatta jättäminen. Pienikin kimmoke tai siepparista sinkoava lyijysiru voi vahingoittaa silmää pysyvästi. Kunnolliset suojalasit kuuluvat jokaiseen harjoituskertaan, myös kotona. Lisää aiheesta on artikkelissa ampumalasit ja silmien suojaus.

Kolmas virhe on lyijyn unohtaminen. Ilma-aseen luodit ovat useimmiten lyijyä, ja siepparin tyhjennyksessä sekä taulujen vaihdossa lyijyä jää käsiin. Pese kädet ammunnan jälkeen, älä syö ampumapaikalla ja tuuleta pieni tila. Lyijyttömiä luoteja on saatavilla, mutta niiden tarkkuus vaihtelee aseen mukaan.

Milloin kotiammunta ei ole hyvä ajatus

Kaikki tilat eivät sovellu ammuntaan, vaikka taustasuoja olisi kunnossa. Ohutseinäinen puurakenteinen kerrostalo, jossa naapurin olohuone on 15 sentin päässä, on tällainen tapaus. Samoin pieni yksiö, jossa ampumamatka jää alle kolmeen metriin ja sivusuunnassa on lasipintoja.

Tehokkaat jousi-ilma-aseet, joiden energia on 16-20 joulen luokkaa, kuuluvat ulos tai ampumaradalle. Niiden luoti voi läpäistä kevyen siepparin ja rasittaa taustasuojaa niin, että sen kunnon seuraaminen jää helposti tekemättä. Kotiin sopivat parhaiten 7,5 joulen kilpailuaseet ja kevyemmät harjoitusaseet.

Monella paikkakunnalla ampumaseuralla on talvisin ilma-asevuoroja sisätiloissa, esimerkiksi Tampereella, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla. Ne ovat hyvä vaihtoehto, jos kotitila ei riitä.

UKK

Saako ilma-aseella ampua omassa asunnossa?
Omassa asunnossa ampuminen on lähtökohtaisesti mahdollista, kun luoti ei poistu tilasta eikä ammunta aiheuta vaaraa tai häiriötä muille. Taloyhtiön säännöt voivat rajoittaa ammuntaa. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa kannattaa kysyä paikalliselta poliisilaitokselta.

Riittääkö pelkkä luotisieppari taustasuojaksi?
Sieppari pysäyttää siihen osuvat luodit, mutta ohilaukausten varalle tarvitaan toinen kerros, esimerkiksi paksu vaneri ja roikkuva kangas siepparin ympärillä.

Kuinka usein sieppari pitää tyhjentää?
Tavallisessa harrastekäytössä sieppari tyhjennetään 300-500 laukauksen välein tai kun keräysallas alkaa täyttyä. Kittiä tai massaa käyttävä sieppari huolletaan, kun massan pintaan kertyy näkyvästi lyijyä.

Turvallinen harjoituspaikka syntyy suunnittelemalla

Kotiammunnan turvallisuus ratkeaa ennen ensimmäistä laukausta: ampumasuunta, mitä taustasuojan takana on, vino metallisieppari ja toinen suojakerros. Kun nämä ovat kunnossa ja suojalasit päässä, 5-7 metrin harjoituspaikka kehittää asentoa, liipaisua ja keskittymistä yhtä hyvin kuin moni ratavuoro. Tarkista sieppari ja levy säännöllisesti. Pieni reikä takalevyssä on merkki, ettei suoja enää tee tehtäväänsä.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista