Suomen hirvenmetsästyskausi lähestyy nopeasti, ja moni ase makaa kaapissa koskemattomana edellisen kevään jälkeen – silti kohdistustarkistus jää usein viime tinkaan, vaikka se ratkaisee onnistuneen ja eettisen kaadon. Kohdistus ei säily automaattisesti, vaikka ase olisi ollut lukittuna asekaapissa koko kesän, ja tarkistuksen tekeminen elo-syyskuussa antaa aikaa korjata virheet ennen metsälle lähtöä.
Miksi kohdistus muuttuu, vaikka asetta ei käytetä
Moni ajattelee, että jos kivääri oli kohdillaan viime syksynä, se on kohdillaan nytkin. Tämä on yksi yleisimmistä virheuskomuksista metsästäjien keskuudessa. Todellisuudessa optiikan kiinnitys, piipun ja tukin liitokset sekä itse kiikaritähtäimen sisäiset säätömekanismit elävät ajan myötä, vaikka asetta säilytettäisiin huolellisesti.
Kuljetus autossa, kaapin ovien paukuttelu, lämpötilan vaihtelut ja jopa aseen puhdistus voivat siirtää osumapistettä useita senttejä sadan metrin matkalla. Kiikaritähtäimen kiinnitysrenkaat löystyvät hiljalleen tärinän vaikutuksesta, ja tämä on erityisen yleistä autolla paljon reissatuissa aseissa. Kokenut ampumaradan valvoja huomauttaa usein, että syksyn ensimmäisistä kohdistuslaukauksista noin joka kolmas ase osoittautuu siirtyneeksi selvästi alkuperäisestä asetuksestaan.
Milloin kohdistus kannattaa tarkistaa
Paras ajankohta on 3–4 viikkoa ennen metsästyskauden alkua, jolloin ehtii vielä tilata varaosia tai viedä aseen asesepälle, jos jotain on rikki. Hirvenmetsästyksen alkaessa monilla alueilla syyskuun viimeisenä lauantaina, järkevä tarkistusikkuna osuu elokuun loppuun tai syyskuun ensimmäisille viikoille.
Jätä tarkistus aivan viime hetkeen, ja pahimmassa tapauksessa seisot metsästysseuran yhteislaukauksella ilman toimivaa ratkaisua, kun kiikari osoittautuu rikkoutuneeksi tai lippaan syöttö takkuilee. Ampumaratojen säännöt ja turvallinen käyttäytyminen radalla kannattaa kerrata etukäteen erityisesti, jos ratakäynnistä on aikaa – katso ampumaratojen säännöt ja turvallisuusohjeet ennen menoa.
Käytännön esimerkki: hirvikiväärin tarkistus ennen syksyä
Tyypillinen tilanne on .308 Win- tai .30-06 Springfield -kaliiperinen hirvikivääri, jota on ammuttu edellisenä syksynä ehkä 15–20 laukausta ja sen jälkeen ei lainkaan. Ase otetaan kaapista, kiikari tarkistetaan silmämääräisesti löystymisten varalta, ja ammutaan ensin kolmen laukauksen sarja 100 metrin matkalta samalla patruunaerällä, jota käytettiin viime kaudella.
Jos osumakeskiö on siirtynyt yli 3–4 senttiä mistä tahansa suunnasta, säädöt tehdään kiikarin torniruuveilla ja ammutaan uusi kolmoissarja varmistukseksi. Vasta kun kaksi peräkkäistä sarjaa osuu samaan kohtaan, kivääri on todella valmis metsälle. Yhdellä laukauksella ei koskaan kannata vetää johtopäätöksiä – tuulen puuska tai epätasainen asento vääristää helposti yksittäisen osuman.
Yleisimmät virheet kohdistustarkistuksessa
Kolme virhettä toistuu vuodesta toiseen metsästäjien keskuudessa:
Väärän patruunaerän käyttö. Sama kaliiperi eri valmistajalta tai eri luotipainolla voi siirtää osumapistettä 5–10 senttiä sadalla metrillä. Kohdista aina sillä ammuksella, jota aiot käyttää metsällä.
Kohdistus liian lyhyeltä matkalta. Monet tyytyvät 25 tai 50 metrin kohdistukseen ja olettavat sen riittävän. Hirvenmetsästyksessä ampumaetäisyydet vaihtelevat usein 50–150 metrin välillä, joten 100 metrin kohdistus antaa realistisemman kuvan osumapisteen käyttäytymisestä.
Kiikarin kiinnitysruuvien unohtaminen. Ruuvit tarkistetaan momenttiavaimella, ei silmämääräisesti puristamalla. Löysä kiinnitys on yleisin yksittäinen syy siihen, että kohdistus karkaa kesken metsästyspäivän.
Optiikan ja tähtäinlaitteen tarkistus ennen kohdistusta
Ennen kuin ammutaan ainuttakaan laukausta, kannattaa käydä läpi koko tähtäinjärjestelmä. Kiikaritähtäimen linssit tarkistetaan naarmujen ja kosteuden varalta, kiinnitysjalka kiristetään ohjearvoon ja akkukäyttöisen punapistetähtäimen paristo vaihdetaan varmuuden vuoksi uuteen, vaikka vanha vielä toimisikin. Eri tähtäintyyppien ominaisuuksista ja valinnasta kertoo tarkemmin artikkeli aseen tähtäin – kiikari, punapiste ja avotähtäin.
Pienoiskiväärillä tai ilma-aseella harjoitteleville sama periaate pätee, vaikka ampumaetäisyydet ovat lyhyempiä. Kohdistuksen perusvaiheet ja säätölogiikka on käyty läpi tarkemmin artikkelissa aseen kohdistaminen ampumaradalla – askel askeleelta, joka soveltuu käytännössä mihin tahansa kaliiperiin.
Lämpötilan ja sään vaikutus syksyn kohdistukseen
Elokuun helle ja lokakuun pakkasaamu eivät ole ammunnan kannalta samanlaisia olosuhteita. Ruudin palamisnopeus muuttuu lämpötilan mukana, ja tämä näkyy erityisesti pitkän matkan kaliipereilla kuten .222 Rem tai .300 Win Mag. Jos kohdistat aseen helteisenä elokuun päivänä mutta metsästät ensilumen aikaan, osumapiste voi olla muutaman sentin verran korkeammalla tai matalammalla kuin kohdistushetkellä.
Tämä ei tarkoita, että kohdistus pitäisi tehdä joka kerta uudelleen sään mukaan, mutta ero on hyvä tiedostaa erityisesti pitkillä ampumamatkoilla. Monet kokeneet hirvenmetsästäjät jättävät tarkoituksella pienen marginaalin ja välttävät äärimmäisen pitkiä laukauksia, jos kohdistusolosuhteet poikkesivat merkittävästi metsästyspäivän säästä.
UKK
Kuinka usein kivääri pitää kohdistaa?
Vähintään kerran vuodessa ennen metsästyskauden alkua, ja aina aseen pudottua, kolhiutuneen kuljetuksen jälkeen tai jos kiikaritähtäin on vaihdettu tai irrotettu.
Riittääkö yhden laukauksen tarkistus, jos ase tuntuu olevan kohdillaan?
Ei riitä. Luotettava tarkistus vaatii vähintään kolmen laukauksen sarjan, jotta yksittäisen laukauksen heitto ei johda vääriin johtopäätöksiin osumapisteestä.
Voiko kohdistuksen tehdä itse vai tarvitaanko asesepän apua?
Perustarkistuksen ja pienet säädöt voi tehdä itse ampumaradalla, mutta jos kiikari ei pysy säädössä, kiinnitys tuntuu löysältä tai piipussa on epäilyttävää kulumaa, kannattaa kääntyä asesepän puoleen ennen kuin lähtee metsälle.
Yhteenveto
Kohdistustarkistus ei ole muodollisuus, vaan se ratkaisee, osuuko laukaus sinne minne pitää – ja se on jokaisen vastuullisen metsästäjän velvollisuus riistaeläintä kohtaan. Varaa aikaa ampumaradalle hyvissä ajoin ennen kauden alkua, käytä samaa patruunaerää kuin metsällä ja tarkista aina kiikarin kiinnitys ennen ensimmäistä laukausta. Näin syksyn ensimmäinen hirvi tai peurapässi kaatuu yhdellä varmalla laukauksella, ei arvailulla.