Ensimmäinen metsästysase on päätös, joka kannattaa tehdä rauhassa – ei ampumatarvikeliikkeen tiskillä hetken mielijohteesta. Moni aloittava metsästäjä tekee virheen jo ennen kuin lupahakemus on edes jätetty poliisille: ase valitaan kaverin suosituksen tai näyttävän ulkonäön perusteella, vaikka valinnan pitäisi lähteä siitä, mitä riistaa aiotaan metsästää ja millä alueella.
Metsästäjäntutkinto ja riistanhoitomaksu ensin kuntoon
Ennen kuin asekauppaan kannattaa edes astua, metsästäjäntutkinnon on oltava suoritettuna ja riistanhoitomaksu maksettuna kuluvalta vuodelta. Tutkinto järjestetään riistanhoitoyhdistysten kautta, ja se koostuu teoriaosuudesta ja ampumakokeesta – jälkimmäinen pitää uusia kolmen vuoden välein, jos aikoo jatkaa aseen kanssa metsällä.
Poliisi ei myönnä hankkimislupaa metsästystarkoitukseen ilman voimassa olevaa metsästyskorttia. Tämä yllättää yhä vuosittain uusia harrastajia, jotka luulevat voivansa hakea asetta ensin ja suorittaa tutkinnon ”myöhemmin syksyllä”. Järjestys on väärä päin.
Mihin riistaan ase hankitaan – kaliiperin valinta
Kaliiperin pitäisi ratkaista käyttötarkoitus, ei toisinpäin. Pienriistalle – jänis, kettu, pienpedot – riittää usein .222 Remington tai vastaava kevyempi kaliiperi, jonka rekyyli on maltillinen ja jolla harjoitteluammunta ei käy kalliiksi. Hirvenmetsästykseen tarvitaan järeämpää kalustoa, ja .308 Winchester tai .30-06 Springfield ovat Suomessa vakiintuneita valintoja, joilla saa riittävän osumatehon myös 150–200 metrin matkalla.
Moni ensikertalainen ostaa liian järeän aseen ”varmuuden vuoksi”. Käytännössä liian kova rekyyli heikentää ampuma-asentoa ja osumatarkkuutta, varsinkin kun harjoituskertoja on vasta muutama. Kotimaiset valmistajat Sako ja Tikka tarjoavat molemmat malleja, jotka toimivat hyvin aloittelijan ensimmäisenä kivääränä – esimerkiksi Tikka T3x -sarjan perusmalli liikkuu uutena noin 900–1300 euron hintahaarukassa runko ja optiikka mukaan lukien.
Aseen valintaa ja kaliiperin sopivuutta käyttötarkoitukseen käsitellään tarkemmin artikkelissa metsästyskiväärin valinnasta.
Hankkimislupa ja hallussapitolupa – mitä poliisi edellyttää
Käytännössä ensimmäinen ase haetaan hankkimisluvalla, jonka myöntää oman kotipaikkakunnan poliisilaitos. Hakemukseen liitetään metsästyskortti, ampumakokeen todistus ja perusteltu käyttötarkoitus – pelkkä ”harrastus” ei aina riitä perusteeksi, vaan kannattaa olla valmis kertomaan konkreettisesti mitä riistaa ja millä alueella aikoo metsästää.
Lupakäsittely kestää tyypillisesti muutamasta viikosta pariin kuukauteen, ja EU:n asedirektiivin myötä vaatimukset ovat tiukentuneet erityisesti suurikapasiteettisten lippaiden ja tiettyjen puoliautomaattien osalta. Yksittäisiä lupakysymyksiä ei kannata yrittää ratkoa arvailemalla – oman poliisilaitoksen lupapalveluun kannattaa olla yhteydessä jo ennen hakemuksen jättämistä, jos tilanne on jollain tapaa tavanomaisesta poikkeava.
Lupaprosessin vaiheet ja käytännön yksityiskohdat on koottu artikkeliin aseluvan hakemisesta Suomessa.
Yleisimmät virheet ensimmäisen aseen valinnassa
Kolme virhettä toistuu asekaupoissa säännöllisesti. Ensimmäinen on liian kevyt tai liian raskas ase suhteessa omaan kokoon – aseen pituutta ja painoa ei sovita vartaloon ennen ostopäätöstä, vaikka koeasennus vie liikkeessä vain muutaman minuutin. Toinen on optiikan unohtaminen budjetista: 1000 euron kiväärin päälle laitetaan 150 euron kiikaritähtäin, jolloin heikko valonläpäisy ja epätarkka säätömekaniikka syövät koko aseen suorituskyvyn hämärässä aamu- tai iltavalossa.
Kolmas virhe on patruunavalikoiman sivuuttaminen. Jos kaliiperiin ei saa patruunoita paikallisesta kaupasta tai niiden saatavuus on epävarma, harjoittelu jää vähemmälle ja osaaminen kärsii. Yleisimmät metsästyskaliiperit, kuten .308 Win tai .30-06, löytyvät lähes jokaisesta asekaupasta ympäri Suomen, mikä helpottaa harjoitteluammunnan jatkuvuutta.
Uusi vai käytetty – ja mistä ostaa
Käytetty ase on usein järkevä valinta ensimmäiseksi kivääriksi, kunhan sen kunto tarkastetaan huolella – piipun kuluma, lukon toiminta ja tähtäimien kiinnitys kannattaa käydä läpi kokeneen myyjän tai asesepän kanssa. Hintaero uuteen verrattuna voi olla 30–50 %, mikä on merkittävä summa, kun mukaan lasketaan optiikka, kantolaukku ja ensimmäiset patruunaerät.
Kokenut myyjä katsoo ensin asiakkaan kertomaa käyttötarkoitusta ja vasta sen jälkeen esittelee vaihtoehtoja – jos liikkeessä tyrkytetään heti kalleinta mallia kysymättä mihin riistaan ase on tulossa, kannattaa olla varovainen. Ensimmäisen vuoden kaluston kokonaisuutta, mukaan lukien tarvittavat lisävarusteet, käsitellään artikkelissa metsästysharrastajan ensivuoden peruspaketista.
Aseen säilytys heti hankinnan jälkeen
Lupa ei riitä – aseen säilytys on järjestettävä lain vaatimalla tavalla jo ennen kuin ase noudetaan liikkeestä. Yhden tai kahden aseen säilytykseen riittää useimmiten standardin EN 14450 mukainen lukittava asekaappi, joita saa perustason malleina noin 150–300 eurolla. Suurempaan kokoelmaan tai patruunoiden erilliseen säilytykseen tarvitaan järeämpää luokitusta.
Poliisi voi tarkastaa säilytysjärjestelyt, ja puutteellinen säilytys voi johtaa hallussapitoluvan peruuttamiseen. Tämä ei ole muodollisuus, vaan käytännössä toistuvasti tarkastettu asia erityisesti silloin, kun samasta osoitteesta löytyy useampia aseita.
UKK – ensimmäinen metsästysase
Kuinka kauan ensimmäisen aseen lupaprosessi kestää?
Käsittelyaika vaihtelee poliisilaitoksittain, mutta tyypillisesti hankkimislupahakemus käsitellään 2–8 viikossa. Ruuhka-aikoina, kuten alkusyksystä ennen hirvenmetsästyskauden alkua, käsittely voi venyä pidemmäksi.
Voiko ensimmäisen aseen ostaa ennen luvan myöntämistä?
Ei. Asetta ei saa hankkia eikä ottaa haltuun ennen kuin poliisi on myöntänyt hankkimisluvan. Monet liikkeet varaavat aseen asiakkaalle luvan hakemisen ajaksi, mutta itse kauppa ja aseen luovutus tehdään vasta luvan myöntämisen jälkeen.
Riittääkö yksi ase kaikkeen metsästykseen?
Yhdellä sopivalla kaliiperilla pärjää pitkään, mutta pienriistan ja hirven metsästys asettavat erilaiset vaatimukset aseelle. Moni aloittaa yhdellä keskikaliiperin kiväärillä ja laajentaa kalustoa vasta, kun harrastus ja käyttötarpeet ovat vakiintuneet.
Yhteenveto
Ensimmäinen metsästysase kannattaa valita käyttötarkoituksen, ei hinnan tai ulkonäön ehdoilla – ja vasta sen jälkeen, kun metsästäjäntutkinto, riistanhoitomaksu ja säilytysjärjestelyt ovat kunnossa. Hyvin harkittu ensimmäinen hankinta säästää rahaa pitkällä aikavälillä, kun asetta ei tarvitse vaihtaa väärän kaliiperivalinnan takia jo ensimmäisen metsästyskauden jälkeen. Kun perusasiat ovat kunnossa, itse asekaupassa käynti on huomattavasti rennompi kokemus.