Ampumalasit ovat ampumaradan halvin ja helpoimmin unohtuva suojavaruste, vaikka silmävamma on yksi harvoista ammunnan vahingoista, joita ei saa korjattua jälkikäteen. Tämä artikkeli on kirjoitettu metsästäjille, urheiluampujille ja reserviläisille, jotka haluavat tietää, millainen silmien suojaus ampumaradalla oikeasti riittää, mitä merkinnät tarkoittavat ja miten valita lasit omaan lajiin. Lopussa tiedät, mitä kaupan hyllyltä kannattaa etsiä ja mitkä lasit eivät kuulu ampumapaikalle.
Mistä vaara silmille syntyy
Harva ajattelee luotia silmäriskinä. Vaara tulee yleensä kaikesta muusta kuin itse luodista.
Itselataava pistooli heittää kuuman hylsyn usein sivulle ja ylös, ja joskus viereisen ampujan kasvoihin. Hylsy voi jäädä lasin ja posken väliin, ja silloin säikähdys aseen kanssa on itsessään vaarallinen tilanne. IPSC-radalla teräsmaaleista sinkoaa lyijy- ja kuparisirpaleita takaisin ampujaa kohti jopa 10-15 metrin päästä. Kiekkoradalla rikkoutuneen kiekon palaset putoavat ampumapaikoille, ja tuulisella säällä niitä lentää yllättävän pitkälle.
Lisäksi silmiin voi lentää palamatonta ruutia, nallin jäämiä tai kaasua lukon kautta, erityisesti likaisella tai huonosti huolletulla aseella. Ilma-aseella ammuttaessa taaksepäin kimpoava lyijyluoti teräksisestä luotisieppari- tai pudotusmaalista on yleisempi vahinko kuin moni uskoo.
Ampumalasien merkinnät ja standardit
Kokenut ampuja katsoo ensin sangan sisäpinnan tai linssin reunan merkinnät. Euroopassa silmiensuojaimia koskee standardi EN 166, ja siihen liittyvä iskunkestävyyden luokka kertoo, kuinka kovan osuman lasi kestää.
F tarkoittaa matalaenergistä iskua (teräskuula noin 45 m/s), B keskienergistä (noin 120 m/s) ja A korkeaenergistä (noin 190 m/s). Ammuntaan F-luokka on käytännön vähimmäistaso, mutta IPSC- ja teräsmaaliammuntaan kannattaa hankkia B-luokan tai sotilasstandardin mukaiset lasit. Yhdysvaltalainen ANSI Z87.1+ on myös yleinen merkintä, ja plus-merkki kertoo korkean iskunkestävyyden testistä. Ballistiset sotilaslasit testataan lisäksi MIL-PRF-31013-vaatimusten mukaan.
Lähes kaikissa kunnon ampumalaseissa linssi on polykarbonaattia. Se on kevyt, suodattaa UV-säteilyä ja taipuu särkymättä. Lasilinssi ja tavallinen CR-39-muovi eivät sovellu ammuntaan.
Linssin väri lajin ja valon mukaan
Värillä ei ole vaikutusta suojaukseen, mutta osumiin sillä on. Kirkas linssi on oikea valinta sisäradoille ja hämärään, ja Suomen marras-joulukuussa sitä käytetään ulkonakin lähes koko päivän. Keltainen tai oranssi linssi lisää kontrastia pilvisellä säällä ja on kiekkoampujien suosikki. Harmaa tai savunsävyinen sopii kirkkaaseen kesäaurinkoon, kun tähtäimen ja maalin värit pitää nähdä vääristymättä.
Trapissa ja skeetissä käytetään myös violetteja ja punertavia sävyjä, jotka korostavat oranssia kiekkoa vihreää metsää vasten. Lajien erot välineissä on käyty läpi tarkemmin artikkelissa trap ja skeet – haulikkolajien erot ja välineet. Vaihtolinssisarja on harrastajalle järkevin ratkaisu: yhdet sangat, 3-5 linssiä.
Hintaluokat ja tunnetut merkit
Perustason suojalaseja saa 10-25 eurolla, esimerkiksi Uvexin ja 3M:n työsuojelumalleja, joissa on EN 166 F -merkintä. Ne ovat täysin kelvollisia lainaksi radan vieraille ja varalaseiksi autoon.
Harrastajan hintaluokka on noin 40-120 €. Siihen kuuluvat ESS:n, Bollén, Wiley X:n ja Oakleyn ballistiset mallit, joissa on paremmat sangat, huurtumisenesto ja usein vaihtolinssit. Kilpatason kiekkoampujat käyttävät esimerkiksi Pillan laseja, joiden hinnat liikkuvat helposti 300-500 eurossa linssien kanssa.
Silmälasipäinen ampuja voi hankkia vahvuuslinssit omiin ampumalaseihin sisäkehyksen avulla tai teettää kokonaan optikolla vahvuudelliset ampumalasit. ISSF-lajien pistooli- ja kivääriampujat käyttävät erillisiä ampumasankoja (esimerkiksi Champion ja Knobloch), joihin liitetään iiriskaihdin ja tarvittava korjauslinssi.
Yleisimmät virheet silmien suojauksessa
Ensimmäinen virhe on luottaa tavallisiin silmälaseihin. Arkikäytön lasit eivät ole iskunkestäviä, kehys on usein ohut ja sivuilta jää rako. Pahimmillaan särkyvä linssi tuo silmään lisää sirpaleita.
Toinen virhe on suojata vain ampuja. Sivusta seuraava valmentaja, vuoroaan odottava kaveri ja tuomari ovat yhtä lailla hylsyjen ja sirpaleiden lentoradalla. Ratavastaava, joka pitää laatikossa viidet varalasit vieraille, ehkäisee enemmän vammoja kuin moni kielto.
Kolmas virhe on lasien riisuminen huurtumisen takia. Syksyn kosteassa kelissä Pohjanmaalla tai Kainuussa lasit huurtuvat helposti, kun ampuja hengittää maskin tai kauluksen läpi. Huurtumisenestokäsittely, tuuletusraot ja pieni pullo huurteenestoainetta ratkaisevat ongelman ilman, että suojaus jää pois.
Myytti: ilma-aseella ei tarvita suojaa
Ilma-ase tuntuu harmittomalta, ja juuri siksi se aiheuttaa silmävammoja. 4,5 mm lyijyluoti voi kimmota kovasta taustasta suoraan takaisin, ja kotipihan peltipurkkiammunta on tyypillinen tilanne. Ilma-aseen ja nuoren ampujan kanssa suojalasit kuuluvat varustukseen aivan samalla tavalla kuin ruutiaseilla. Sama koskee jousiammuntaa, jossa katkeava nuoli tai irtoava jänne voi osua kasvoihin.
Ratasäännöt ja käytännön tarkistuslista
Moni suomalainen ampumarata edellyttää ratasäännöissään silmien- ja kuulonsuojausta, ja IPSC-kilpailuissa molemmat ovat pakollisia. Säännöt vaihtelevat radoittain, joten ne kannattaa tarkistaa seuran sivuilta tai ratavastaavalta ennen ensimmäistä käyntiä. Laajemmin radan käyttäytymissäännöistä kerrotaan artikkelissa ampumaratojen säännöt – käyttäytyminen ja turvallisuus.
Ennen ostoa käy läpi nämä kohdat:
– Linssissä tai sangassa on EN 166- tai ANSI Z87.1 -merkintä ja iskuluokka
– Lasit peittävät myös sivut ja istuvat kuulonsuojainten kanssa
– Linssin väri sopii lajiin ja vuodenaikaan
– Huurtumisenesto on kunnossa tai mukana on huurteenestoainetta
– Naarmuuntuneet linssit vaihdetaan, koska syvä naarmu heikentää iskunkestoa
Sankojen ja kuulonsuojainten yhteensopivuus jää usein huomaamatta. Paksut sangat rikkovat kupusuojainten tiiviyden, joten ohuet ja suorat sangat ovat parempi valinta. Aiheesta lisää artikkelissa kuulonsuojaimet ammunnassa – passiiviset ja aktiiviset. Eräretkeilyn aurinkolasit ja muut retkeilytarvikkeet ovat oma tuoteryhmänsä, eikä niitä ole tarkoitettu ampumasuojaimiksi.
UKK
Riittävätkö tavalliset aurinkolasit ampumaradalla?
Eivät yleensä. Aurinkolaseja ei ole testattu iskunkestävyyden osalta, ellei niissä ole EN 166- tai ANSI Z87.1 -merkintää. Ampumalasit erottaa merkinnästä, ei ulkonäöstä.
Millaiset lasit sopivat silmälasien kanssa käytettäväksi?
Vaihtoehtoja on kolme: silmälasien päälle puettavat suojalasit, ampumalasit vahvuuslinssin sisäkehyksellä tai optikolla teetetyt vahvuudelliset ampumalasit. Säännöllisesti ampuvalle kaksi jälkimmäistä ovat mukavampia ja turvallisempia.
Kuinka usein ampumalasit pitää vaihtaa?
Polykarbonaattilinssi kannattaa vaihtaa, kun siinä on syviä naarmuja tai se on ottanut osuman. Aktiivikäytössä se tarkoittaa tyypillisesti 2-4 vuotta, ja osuman jälkeen linssi vaihdetaan aina, vaikka siinä ei näkyisi vauriota.
Yhteenveto: lasit päähän ennen ensimmäistä laukausta
Hyvät ampumalasit maksavat vähemmän kuin laatikollinen kiväärin patruunoita, ja ne suojaavat sellaista, mitä mikään vakuutus ei korvaa. Valitse merkitty, sivuilta suojaava polykarbonaattilinssi, sovita väri lajiin ja pidä varalasit mukana radan vieraille. Lasit laitetaan päähän ennen kuin ase otetaan esiin, ja ne otetaan pois vasta, kun radalla ei enää ammuta.