Deaktivoidut aseet kiinnostavat keräilijöitä, sotahistorian harrastajia ja museoita, koska niiden avulla voi pitää kotona historiallisesti merkittävää kalustoa ilman toimivan aseen riskejä. Deaktivoidut aseet eivät silti ole sääntelyn ulkopuolella, ja moni ostaja yllättyy siitä, kuinka paljon deaktivoinnin ajankohta, todistus ja merkinnät vaikuttavat sekä laillisuuteen että hintaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä säädökset käytännössä edellyttävät ja mistä keräilyarvo syntyy.
Mitä deaktivointi tarkoittaa teknisesti
Deaktivoinnissa ase muutetaan pysyvästi ampumakelvottomaksi. Piippu tukitaan tai lovetaan, lukko ja iskuri työstetään toimimattomiksi ja keskeiset osat hitsataan tai kiinnitetään niin, ettei niitä voi irrottaa tai vaihtaa. Tavoitteena on, ettei asetta voi palauttaa ampumakuntoon tavallisilla työkaluilla.
Nykyiset tekniset vaatimukset tulevat EU:n täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/2403, jota muutettiin asetuksella 2018/337. Vaatimukset ovat asetyyppikohtaisia: pistoolille, revolverille, kiväärille, haulikolle ja sarjatuliaseelle on omat toimenpideluettelonsa. Suomessa deaktivoinnin tekee siihen oikeutettu toimija, ja työn tarkastaa ja varmentaa viranomainen. Varmennettu ase saa EU:n yhteisen deaktivointimerkinnän ja deaktivointitodistuksen.
Deaktivoidut aseet ja aselaki
Suomen ampuma-aselaki muuttui EU:n asedirektiivin (2017/853) myötä, ja muutos ulottui myös deaktivoituihin aseisiin. Direktiivi sijoittaa nykystandardin mukaan deaktivoidut aseet luokkaan C, mikä tarkoittaa ilmoitusmenettelyä. Deaktivoitu ase ei siis vaadi hankkimislupaa tai hallussapitolupaa samalla tavalla kuin toimiva kivääri tai pistooli, mutta sen hankkimiseen ja luovuttamiseen voi liittyä ilmoitusvelvollisuus.
Ajankohta ratkaisee paljon. Ennen 8.4.2016 deaktivoidut aseet tehtiin kansallisten, usein kevyempien vaatimusten mukaan. Niitä saa yleensä pitää edelleen, mutta niiden myynti toiseen EU-maahan edellyttää, että ase on deaktivoitu uudelleen nykystandardin mukaan ja varmennettu. Kotimaisessa kaupassakin vanha deaktivointi voi tuoda lisäselvittelyä.
Velvoitteiden yksityiskohdat riippuvat aseen tyypistä ja deaktivoinnin ajankohdasta. Tarkista oma tilanteesi aina poliisilaitokselta ennen ostoa tai myyntiä. Säädösten yleiskuva on koottu myös artikkeliin keräilijän lupa ja kokoelman dokumentointi, sillä moni deaktivoitujen aseiden kerääjä omistaa myös toimivia keräilyaseita.
Myytti: deaktivoitu ase on pelkkä koriste-esine
Yleinen väärinkäsitys on, että deaktivoitu ase rinnastuu lainsäädännössä replikaan tai seinälle ripustettavaan koristeeseen. Näin ei ole. Replika on alun perinkin valmistettu ampumakelvottomaksi, kun taas deaktivoitu ase on ollut oikea ampuma-ase. Siksi sen alkuperä, valmistenumero ja deaktivoinnin varmennus kiinnostavat viranomaisia.
Toinen sitkeä myytti koskee palauttamista: ”kyllähän sen saa tarvittaessa toimimaan”. Nykystandardin mukainen deaktivointi on tehty juuri sitä estämään, eikä ampumakelpoiseksi palauttamiseen kannata edes ryhtyä. Teko on rikos ja tuhoaa samalla esineen keräilyarvon kokonaan.
Mistä keräilyarvo muodostuu
Suomessa kysytyimpiä ovat kotimaiset sotilasaseet. Suomi-konepistooli KP/-31, Lahti-Saloranta LS/26 -pikakivääri ja Lahti L-35 -pistooli herättävät kiinnostusta myös ulkomailla. Mosin-Nagant-pohjaiset kiväärit, kuten M/28-30 ja Sakon, Tikkakosken ja VKT:n valmistama M/39, ovat yleisempiä mutta silti haluttuja.
Toimivan sarjatuliaseen hallussapito vaatii erityisperusteen, joten moni sotahistorian harrastaja hankkii konepistoolin tai pikakiväärin deaktivoituna. Juuri sarjatuliaseissa deaktivoidun kappaleen kysyntä on suurinta.
Kokenut keräilijä katsoo hinnan lisäksi ainakin näitä:
– Numerot täsmäävät – lukon, laatikon ja piipun numerot ovat samat
– Alkuperäiset osat ja pinnoite – ei jälkikäteen vaihdettuja perää tai sinistystä
– Deaktivointitodistus ja merkinnät tallessa ja luettavissa
– Dokumentoitu historia, kuten yksikkömerkinnät tai hankintapaperit
– Deaktivoinnin siisteys – huolellisesti tehty työ ei pilaa ulkonäköä
Ohjeellisesti tavallisemman Mosin-Nagant-variantin deaktivoitu kappale maksaa usein muutamia satoja euroja. Hyväkuntoiset ja dokumentoidut kotimaiset sarjatuliaseet nousevat selvästi korkeammalle, ja harvinaiset valmistuserät voivat nousta moninkertaisiin hintoihin. Vertailukohtia kannattaa hakea toteutuneista huutokauppahinnoista eikä pyyntihinnoista. Arvonmäärityksestä tarkemmin kertoo artikkeli vintage-aseiden keräily, tunnistus ja arvonmääritys.
Milloin deaktivointi laskee arvoa
Kaikkia aseita ei kannata deaktivoida. Harvinainen, toimiva ja alkuperäiskuntoinen keräilyase on keräilijälle usein arvokkaampi kuin deaktivoitu vastaava, koska deaktivointi on peruuttamaton muutos. Esimerkiksi perintönä tullut L-35 tai harvinainen metsästyskivääri voi menettää huomattavan osan arvostaan, jos se deaktivoidaan vain lupien takia.
Vaihtoehtoja on muitakin: keräilijän lupa, luovutus luvanhaltijalle tai myynti asekaupan välityksellä. Ennen 1890-lukua valmistetut aseet voivat lisäksi kuulua antiikkiaseiden sääntelyn piiriin, jolloin deaktivointi on tarpeeton. Tästä lisää artikkelissa antiikkiaseet ja niiden luvat.
Yleisimmät virheet ostettaessa
Ensimmäinen virhe on ostaa ase ilman todistusta, koska myyjä vakuuttaa sen olevan ”vanha museodeaktivointi”. Ilman paperia ostaja ei voi osoittaa aseen statusta, ja jälleenmyynti vaikeutuu selvästi. Tällaisesta kappaleesta kannattaa maksaa vain murto-osa.
Toinen virhe on ulkomaan ostos ilman selvitystä. Esimerkiksi Saksasta tai Isosta-Britanniasta tilattu deaktivoitu ase voi jäädä tulliin, jos sen deaktivointi ei vastaa EU-standardia tai siitä puuttuvat vaaditut asiakirjat. Iso-Britannia ei enää ole EU-maa, mikä mutkistaa tilannetta entisestään.
Kolmas virhe on pitää deaktivoitua asetta täysin huolimattomasti. Laki ei edellytä sille asekaappia kuten toimivalle aseelle, mutta lukittu säilytys suojaa arvokasta esinettä varkailta ja väärinkäsityksiltä. Ulkopuolinen ei näe seinällä olevasta KP/-31:stä, että se on deaktivoitu.
UKK
Tarvitsenko aseluvan deaktivoidun aseen ostamiseen?
Nykystandardin mukaan deaktivoitu ase ei edellytä hankkimislupaa samoin kuin toimiva ase, mutta siihen voi liittyä ilmoitusvelvollisuus. Varmista oman tapauksesi vaatimukset poliisilaitokselta ennen kauppaa.
Voiko vanhan, ennen vuotta 2016 deaktivoidun aseen myydä?
Kotimaassa yleensä voi, mutta toiseen EU-maahan myytäessä ase on deaktivoitava ja varmennettava uudelleen nykyvaatimusten mukaan. Uudelleendeaktivointi voi heikentää ulkonäköä ja siten myös arvoa.
Kannattaako oma toimiva keräilyase deaktivoida?
Harvoin, jos ase on harvinainen tai alkuperäiskuntoinen. Deaktivointi on pysyvä, ja toimivan kappaleen arvo on usein korkeampi. Selvitä ensin keräilijän luvan ja välitysmyynnin mahdollisuudet.
Paperit ratkaisevat arvon
Kaupan arvokkain osa ei aina ole itse ase vaan sen mukana tulevat asiakirjat: deaktivointitodistus, EU-merkintä ja dokumentoitu historia. Ostaja, joka tarkistaa nämä ennen maksua ja varmistaa ilmoitusvelvollisuudet poliisilta, välttää pahimmat sudenkuopat. Kun kokoelman jokaisella aseella on paperit tallessa, sen arvo myös säilyy, kun kokoelmaa myöhemmin myydään tai se siirtyy perillisille.