Jousen vetopaino ja vetopituus ratkaisevat, osuuko ampuja ja nauttiiko hän harrastuksesta vai taisteleeko hän jousen kanssa jokaisella vedolla. Kun jousen vetopaino ja vetopituus mitoitetaan oikein, tekniikka kehittyy nopeammin, olkapää pysyy terveenä ja nuolet ryhmittyvät tiiviimmin. Artikkeli on tarkoitettu aloittelevalle jousiammujalle, jousimetsästystä harkitsevalle ja kenelle tahansa, joka miettii, miksi nykyinen jousi tuntuu väärältä.
Asia on yksinkertaisempi kuin moni luulee. Kaksi mittaa, pari testiä ja rehellinen arvio omasta kunnosta riittävät hyvään alkuun.
Mitä vetopaino ja vetopituus tarkoittavat
Vetopaino on voima, joka jänteen vetämiseen tarvitaan tietyllä vetopituudella. Se ilmoitetaan yleensä paunoina (lb). Yksi pauna on noin 0,45 kg, joten 30 paunan jousi vastaa noin 13,6 kilon vetoa.
Vetopituus on matka, jonka ampuja vetää jännettä täydessä vedossa. Se mitataan tuumina kahvan syvimmästä kohdasta jänteen vetokohtaan, ja AMO-standardin mukaan mittaan lisätään 1,75 tuumaa. Useimmilla aikuisilla vetopituus asettuu välille 26-30 tuumaa.
Perinteisessä jousessa ja vastakaarijousessa nämä kaksi liittyvät suoraan toisiinsa. Kaaret on merkitty vetopainolla 28 tuuman vedossa, ja jokainen tuuma siitä poikkeavaan suuntaan muuttaa painoa noin 2-2,5 paunaa. Jos kaariin on merkitty 30 lb ja ampujan vetopituus on 26 tuumaa, hän vetää todellisuudessa noin 25-26 paunaa.
Taljajousessa tilanne on toinen. Vetopituus säädetään kampien moduuleilla tai vaihtamalla kampi, ja jousi on rakennettu pysähtymään tiettyyn kohtaan. Väärin säädetty taljajousi ei anna joustoa lainkaan – se on joko liian lyhyt tai liian pitkä. Lajien eroja käsitellään tarkemmin artikkelissa taljajousi ja perinteinen jousi.
Vetopituuden mittaaminen askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa aina vetopituudesta, koska se vaikuttaa sekä jousen valintaan että nuolten pituuteen ja jäykkyyteen. Mittaus onnistuu kotona kahden hengen voimin.
- Seiso selkä seinää vasten ja levitä kädet suoriksi sivuille, kämmenet eteenpäin.
- Pyydä toista mittaamaan sylileveys keskisormen päästä toisen keskisormen päähän senttimetreinä.
- Muunna tulos tuumiksi jakamalla luvulla 2,54.
- Jaa tuumamäärä luvulla 2,5 – tulos on arvioitu vetopituus.
- Vahvista arvio vetämällä kevyttä mittajousta asekaupassa tai seuran harjoituksissa.
Esimerkki: 178 senttiä sylileveyttä on noin 70 tuumaa, joten vetopituus on noin 28 tuumaa. Kaava on lähtökohta, ei lopullinen totuus. Ampumatyyli, ankkurointipiste ja hartioiden rakenne voivat siirtää todellista mittaa tuuman kumpaan suuntaan tahansa.
Poikkeus on aloittelija, joka ei vielä osaa käyttää selkälihaksiaan. Hänen vetopituutensa on usein ensimmäisinä kuukausina 0,5-1 tuumaa lyhyempi kuin tekniikan vakiinnuttua. Taljajousessa kannattaa siksi valita malli, jonka vetopituutta voi säätää myöhemmin ilman uusia osia.
Oikean vetopainon valinta käyttötarkoituksen mukaan
Vetopainon valinnassa ratkaisee käyttötarkoitus, ei se, mitä ampuja jaksaa vetää kerran myymälässä. Kohdeammunnassa vedetään harjoituskerralla 60-120 nuolta, ja jokaisen vedon on oltava hallittu.
Vastakaarijousella aloittavalle aikuiselle miehelle sopii tyypillisesti 20-28 lb, naiselle 16-22 lb ja nuorelle 12-18 lb. Monet seurat Helsingistä Ouluun lainaavat aloittelijoille 18-22 paunan kaaria juuri siksi, että tekniikka opitaan ilman ylimääräistä voimaa. ILF-kiinnitteisellä jousella kaaret voi vaihtaa vahvempiin tekniikan kehittyessä – perustason kaaripari maksaa noin 70-150 €.
Taljajousi on kevyempi pitää täydessä vedossa, koska kampien let-off pudottaa pitovoiman 65-90 prosenttiin alle huippuvoiman. 50 paunan taljajousta pidetään vedossa vain noin 10-15 paunan voimalla. Huippuvoima pitää silti saada vedettyä tasaisesti.
Jousimetsästyksessä metsästysasetus määrittää vähimmäisvaatimukset vetovoimalle, nuolen painolle ja kärjelle riistalajista riippuen. Luvut kannattaa tarkistaa ajantasaisina Suomen riistakeskukselta ennen kauden alkua, sillä vaatimuksia on päivitetty. Jousimetsästäjältä edellytetään metsästäjäntutkinto ja maksettu riistanhoitomaksu kuten muiltakin metsästäjiltä.
Käytännön testi ennen ostopäätöstä
Kokenut myyjä tai seuran valmentaja tarkistaa vetopainon kolmella yksinkertaisella testillä. Ampujan pitää pystyä vetämään jousi täyteen vetoon ilman, että jousi nousee taivasta kohti tai kyynärpää lukkiutuu. Täydessä vedossa pitäisi jaksaa pitää 20-30 sekuntia ilman tärinää.
Kolmas testi on vaativin. Ampuja istuu tuolille, nostaa jalat irti lattiasta ja vetää jousen. Kun jalkojen tukea ei ole, vartalolla huijaaminen paljastuu heti. Jos veto ei onnistu istuen, paino on liian suuri.
Hyvä nyrkkisääntö: jos viidennen harjoitusnuolen jälkeen olkapää tuntuu, paino on liikaa.
Myytti: raskaampi jousi on aina parempi
Yleisin väärinkäsitys on, että suurempi vetopaino tarkoittaa automaattisesti parempaa tarkkuutta ja tehoa. Totuus on päinvastainen useimmille harrastajille. Liian raskas jousi pakottaa ampujan kompensoimaan nostamalla olkapäätä, kiertämällä selkää ja laukaisemaan kiireellä.
Lopputulos on hajonta, joka kasvaa harjoituskerran edetessä. Olympiatason vastakaariampujat käyttävät tyypillisesti 40-50 paunan kaaria, mutta he ovat rakentaneet voimansa vuosien systemaattisella harjoittelulla. Aloittelija, joka tarttuu suoraan 40 paunaan, oppii virheet ennen tekniikkaa.
Yleisimmät virheet mitoituksessa
Ensimmäinen virhe on nuolten ostaminen ennen kuin vetopituus ja todellinen vetopaino on selvitetty. Nuolen spine eli jäykkyys valitaan näiden kahden perusteella. Liian jäykkä tai liian notkea nuoli lentää vinoon, eikä mikään tähtäinsäätö korjaa sitä. Laadukas nuolisarja esimerkiksi Easton- tai Gold Tip -valikoimasta maksaa 80-180 € tusinalta, joten virhe on kallis.
Toinen virhe on liian pitkäksi säädetty taljajousi. Ampuja venyttää itseään, jänne osuu käsivarteen ja ankkurointi vaihtelee. Puolikin tuumaa liikaa näkyy taululla.
Kolmas virhe on käytetyn jousen ostaminen pelkän merkinnän perusteella. Kaaren tarra kertoo painon 28 tuuman vedolla, ei ampujan omalla. Lisäksi vanhat kaaret ovat voineet menettää jäykkyyttään. Peruskalustosta kerrotaan lisää oppaassa jousiammunnan välineet aloittajalle.
UKK
Tarvitaanko jousen ostamiseen lupa?
Suomessa jousi ja taljajousi eivät ole aselain luvanvaraisia aseita, joten niiden ostamiseen ei tarvita poliisilaitoksen lupaa. Metsästykseen tarvitaan silti metsästäjäntutkinto, riistanhoitomaksu ja metsästysoikeus alueelle. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä Suomen riistakeskukselta tai poliisilta.
Voiko vetopainoa säätää jälkikäteen?
Taljajousessa vetopainoa säädetään kaaripulttien avulla tyypillisesti 10 paunan alueella. ILF-vastakaarijousessa kaaripulttien säätövara on noin 5-10 prosenttia, ja suuremmat muutokset tehdään vaihtamalla kaaret. Perinteisessä yksiosaisessa jousessa painoa ei voi säätää.
Kuinka nopeasti vetopainoa voi nostaa?
Turvallinen tahti on noin 2-4 paunaa kerrallaan, kun nykyinen paino tuntuu helpolta koko harjoituskerran ajan. Säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa harjoitteleva aikuinen etenee yleensä yhden pykälän 3-6 kuukaudessa.
Oikea mitoitus ensin, vahvemmat kaaret myöhemmin
Mittaa vetopituus ennen kuin katsot yhtäkään jousta, ja valitse vetopaino sen mukaan, kuinka monta hallittua vetoa jaksat, ei sen mukaan, mitä jaksat vetää kerran. Aloita kevyemmin kuin luulet tarvitsevasi ja kasvata painoa vasta, kun tekniikka on vakiintunut. Asekaupan tai jousiammuntaseuran koejousilla tehty tarkistus maksaa vain puoli tuntia ja säästää satoja euroja vääriin nuoliin ja kaariin.